Olemattoman netin vuoksi vähän myöhässä...

Pahoittelen, että tämä toinen kirjoitus on antanut odotuttaa itseään. Ongelmana on ollut netin saatavuus tai oikeastaan sen puute. Olen käynyt kolmessa kahvilassa, joista kahta suositeltiin minulle paikallisen toimesta, mutta missään wifi ei ole toiminut odotusten mukaisesti. Lupasin viimeksi kirjoituksissani keskittyä enemmän tiettyihin aiheisiin kerrallaan. Tätä kirjoittaessani huomasin rajaamisen olevan kovin hankalaa, sillä kaikki liittyy ja linkittyy kaikkeen. Yritän kuitenkin parhaani ja kirjoitan joistakin asioista jatkossa syvällisemmin. Lisäksi aion lukea kirjoittamani läpi ennen julkaisemista toisin kuin viime kerralla :D

Kotoutuminen edistyy

Aluksi kuvia talostani muutaman päivän asumisen jälkeen :)

Amme on vähän naurettava, sillä vedenpaine on niin pieni, että täyden ammeen vesi (sitten viikon päästä kun amme olisi täynnä) olisi luultavasti hyvin viileää

Vessa, jossa kätevä neliskulmainen wc-istuin, jolla on mukava istua ja jonka kulmat on äärimmäisen helppo puhdistaa pyöreällä wc-harjalla

keittiö ja komea Hitachi-jääkaappi

Vierashuone odottaa iskemättömänä ensimmäisiä vieraitani

makkari, jossa mukavasti kaappitilaa

Olohuone, olemiseni keskus

Työhuone, vähän käytetty

Okei nää seuraavat kuvat on otettu ennen kuin saavuin. Tässä mun kuisti.

Portti pihalle

Piha ja Tesfu seisomassa oviaukossa

Pyykkejä ja kanankoppi

 Seuraavaksi haluan korjata edellisessä postauksessa tekemäni virheen. Viisivuotiaaksi arvioimani poika onkin vasta kolme :) Näin hyvin osaan arvioida lasten ikiä. Hänen isoveljensä sen sijaan on kuusi ja pari päivää sitten pari hänen naapurissa asuvaa kaveriaan tuli pihalle hengaamaan minun kanssani. Molemmat pojat ovat kavereiden mukaan melko tottelemattomia ja myöskin melkoisia tappelupukareita. Jotain asiasta kertoo varmasti se, että kuusivuotias Nami (näin ainakin itse kirjoittaisin nimen kuulemani perusteella) on alkanut koulussa jo opiskella englantia, mutta ilmeisesti päähän ovat tarttuneet vain ilmaukset "NO!", "Shut up!" ja "You're crazy". Kymmenvuotias naapurintyttö sen sijaan osasi mm. kohteliaasti kysyä minulta "Do you have a husband?", mutta nolostui kovasti kun hänen 12-vuotias kaverinsa korjasi virheen.

Kahden tappelupukarin lisäksi viereisessä talossa asuu poikien isä Mesfe, noin viisissäkymmenissä oleva tuomari. Jotain hänen tulotasostaan kertoo jo se, että talo sijaitsee hyvin varakkaassa Bolen kaupunginosassa; tontilla on kaksi taloa, joista toista tosiaan vuokrataan ulkopuolisille; Mesfe omistaa kaksi autoa ja perheellä on oma palvelija nimeltä Alem. Mesfe on useaan otteeseen kehottanut minua käskemään palvelijaa esimerkiksi siivoamaan taloni, petaamaan sänkyni (sic), laittamaan minulle ruokaa, pesemään pyykkini ja vaikka mitä. Vielä en ole mitään näistä pyytänyt, sillä ylipäätään palvelijan käskyttäminen tuntuu minusta hyvin vieraalta. Sen verran usein asiasta kuitenkin mainitaan, että ilmeisesti minun on kohteliaisuussyistä jotain pyydettävä. Esimerkiksi pyykin pesemiseen minulla ei täällä ole mahdollisuutta, joten se on luultavasti ensimmäisiä asioita jonka suhteen on palvelijan puoleen käännyttävä. Alem ei puhu englantia, joten aina kun minulla on jotain kysyttävää Alem ohjaa minut yleensä kolmannen talossa asuvan naisen pakeille. Nuori nainen on ilmeisesti myös jotain sukua muille, mutta en ole asiasta suoraan kysynyt. Mesfen vaimo auttaa minua myös käytännön asioissa ja osaa joitakin ilmauksia englantia, mutta varsinaiseen keskusteluun emme ole kyenneet. Olen myös varsin selvästi aistinut, että miehet ja naiset eivät täällä juurikaan seurustele keskenään. Mesfe on kyllä jutellut kanssani ihan muuten vaan, mutta naiset tekevät töitä ja puhuvat minulle tasan niin kauan että asia on saatu hoidettua.

Mesfe on ilmeisesti itsekin lähtöisin varakkaasta perheestä ja oppinut jo lapsena ranskaa. Jotain rakkaudesta ranskaan ja Ranskaan kertonee esimerkiksi tässä vierastalossa olevat lukuisat Pariisi -aiheiset taulut. Mesfe muisti myös pyyhkeitä minulle lainatessaan mainita hakeneensa ne Ranskasta. Hänen omat poikansa käyvät myös ranskankielistä koulua (toki kolmevuotias Sami on vasta leikkikoulussa), joka on ilmeisesti edullisen alun jälkeen muuttunut melko kalliiksi. Sami edelleen hakeutuu aina tilaisuuden tullen seuraani, vaikka meillä ei ranskankielisten ilmausten "no" ja "oui" lisäksi yhteistä kieltä olekaan. Eilen Sami tuli päivällä samanikäisen kaverinsa kanssa hakemaan minut ulos leikkimään vesipyssyllä ja myöhemmin illalla oveni avattiin kun Sami tuli koiranpentunsa kanssa tänne piiloon vanhemmiltaan. Pihalla Samin perään huudettiin, mutta poika laittoi sormen suunsa eteen ja elehti minua olemaan hiljaa :) Yritin samalla ottaa koirasta kuvaa, mutta se sai hepulikohtauksen eikä suostunut pysymään paikallaan. Lupaan kuitenkin yrittää uudelleen seuraavan tilaisuuden tullen.

Sami ja pentu

Juhlapyhiä heti kättelyssä

Torstaina meidän ajanlaskumme mukaan 11.9. juhlittiin etiopialaista uutta vuotta, eli paikallisesti päivämäärä oli 1.1.2007. Paikallisesta ajanlaskusta voin kertoa tuonnempana lisää, mutta uuden vuoden juhliminen oli minun täällä olemiseni kannalta merkittävää. Saapumisestani asti kaikki ihmiset lentokoneen vieruskavereista lähtien ovat puhuneet uudesta vuodesta. Kuitenkin, kun olen kysynyt mm. niiltä naapurin lapsilta miten asiaa juhlitaan, on vastaus ollut "sukulaisia tapaamalla ja syömällä lammasta". Keskiviikkona minunkin pihallani siis asusti päivän ajan lammas, josta kuva alla. Oudoksi leimautumisen uhallakin annoin lampaan hengailla pihalla vapaana ja juttelin sille suomeksi kaikenlaista. Kaikesta päätellen se ymmärsi minun olevan hyvä tyyppi, sillä hetken päästä se tuli haistelemaan ja puskemaan ja antoi minun ikuistaa siitä kuva jälkipolville. Silittelemään en sen enempää alkanut, sillä aloin miettiä paikallisia loislajeja ja niiden yleisyyttä. Uskon kuitenkin vakaasti, että jos muut kohtelisivat eläimiä hetken arvokkaasti ja näkisivät niiden persoonan, niiden syömisestä tulisi jos ei mahdotonta niin ainakin paljon vaikeampaa. Ehkä minun oudon käytökseni näkeminen sai talon väen miettimään, miksi kohtelen eläimiä niin eri tavalla.

Pääsiäislammas

Kana, joka jäi jäljelle

Saapuessani pihalla asusti myös kaksi kanaa ja kukko, joista kukko ja toinen kanoista viettivät viimeisen päivänsä jalat sidottuina, sillä nekin olivat päätymässä uuden vuoden ateriaksi. Alunperin minut oli lämpimästi toivotettu tervetulleeksi juhlimaan uutta vuotta isäntäperheen kanssa, mutta kun kerroin Mesfelle olevani kasvissyöjä, hän suhtautui asiaan hyväksyvästi ja totesi että eipä minulle sitten oikein jää juhlittavaa. Toki minut kutsuttiin torstaiaamuna heidän taloonsa kylään ja syötettiin täyteen leipää, hedelmiä, kakkua ja makeisia, ja osa jätettiin lautaselle myöhemmäksi. Myöhemmin keskustellessani kasvissyönnistäni muidenkin kanssa kaikki totesivat, että kasvissyöjänä "en oikein voi juhlia uutta vuotta". Täällä juhliminen siis toden totta tarkoittaa lampaan ja kanan syömistä.

Uuden vuoden juhlinnassa tapasin ECDD:n (josta kerron lisää myöhemmin) työntekijän Tesfun (joka on siis Mesfen veli) ja Mesfen sukulaispojan Johnyn (joka lausutaan paikallisittain Joni). Johny asuu myös tuossa toisessa talossa, mutta on collegesta valmistuttuaan työtön, ja oli kuulemma pari aikaisempaa päivää lähtenyt aikaisin aamulla ja palannut kotiin myöhään yöllä, joten en siksi ollut sattunut näkemään häntä kotona. Johny lupasi näyttää minulle paikkoja ja hengata kanssani, mikä on valtava helpotus sen jälkeen kun on pari päivää ollut jumissa talossa jossa ei ole nettiä ja jossa näkyy tasan kaksi englanninkielistä Foxin kanavaa, koska en ole tiennyt minne muuallekaan mennä. Lisäksi Johny täyttää reilun viikon päästä 24, eli on ikänsäkin puolesta luontevampaa seuraa kuin neli-viisikymppiset Tesfu ja Mesfe tai alle kymmenvuotiaat pojat. Olin lisäksi kuullut ja lukenut Etiopian olevan varsin arvokonservatiivinen maa, mutta Johny sanoi suoraan olevansa melko vapaamielinen ja siksi vähän poikkeavansa massasta, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.